Rehtorin kevätjuhlapuhe 29.5.2020

Hyvät oppilaat, hyvät opettajat ja koko koulun väki!

Mitä ikinä ajattelimme tulevasta kouluvuodesta syksyllä, kun koulu alkoi, emme ainakaan tätä. Olemme täällä lähes tyhjässä salissa. En onneksi ole yksin, meitä on täällä Mikko, Tuija, Aleksi, Laura, Mimmi-Maija, Hilkka, Kaisu, Pekka, Oskari ja 7F, mutta kovin autiolta täällä näyttää ilman teitä. Olen kuitenkin kiitollinen, että saamme kuitenkin viettää tämän hetken yhdessä.

Olemme kaikki yllättäen joutuneet tilanteeseen, jollaista emme olisi uskoneet kokevamme ja jolle emme voi mitään. Tämä historiallinen kevät on meille kaikille yhteinen kokemus, ja samalla se on jokaiselle oma. Korona, samoin kuin historian tapahtumat yleensä, kohtelee meistä jokaista eri tavalla eri puolella maailmaa, eri puolella Suomea, eri puolella Helsinkiä, eri kodeissa täällä Meilahdessa ja muualla. Olemme monesti tänä keväänä olleet yksin oman kriisimme keskellä. Samalla olemme huomanneet, että tarvitsemme muita ihmisiä, tarvitsemme yhteisöä voidaksemme hyvin ja voidaksemme ylipäänsä elää. Yhteisö rakentuu meistä yksilöistä, ja jokaisella yksilön jäsenellä on vastuu yhteisön hengestä ja siitä, minkälaista yhteisössä on elää

Tänä keväänä olemme saaneet huomata, että salaperäinen Meikun henki on olemassa, se elää ja voi hyvin. Toisen ihmisen ymmärtämiseen ja auttamiseen tarvitaan empatiaa, kykyä asettua toisen nahkoihin ja kykyä kunnioittaa ja arvostaa toista. Toivon, että olette kaikki saaneet tänä keväänä, tai ainakin viimeistään lähiopetukseen palattua, kokemuksen siitä, miten yhteisön henki vaikuttaa meissä kaikissa. Samalla saimme kokea, mitä tarkoittaa lukuvuoden teemamme oppimaan oppiminen ihan käytännössä.

Kevääseen liittyy aina paljon iloa ja toivoa, mutta myös haikeutta ja luopumista. Koulumme valmistavan luokan opettaja Taija Linnankivi ja koulukuraattori Kaisu Kilponen siirtyvät eläkkeelle syksyllä. Kaisu ja Taija, mitä me teemme ilman teitä ja teidän kokemustanne? Lähtönne jättää jälkeensä suuren aukon tiedossa, taidossa ja osaamisessa. Toivotamme teille joka tapauksessa ihania vuosia uudessa vapaassa elämässänne. Kiitos, Taija, ja kiitos, Kaisu, ihan kaikesta!

Hyvät opettajat, ja koko Meikun henkilökunta, tänä keväänä meistä tuli oppilaita. Jouduimme opettelemaan kokonaan uudenlaisen tavan opettaa ja ohjata oppimista. Oppimaan kahdessa päivässä erilaisten alustojen ja järjestelmien käytön ja välillä olemaan työssä lähes kellon ympäri. Samaan aikaan työstämme jäi puuttumaan tärkein: oppilas, reaaliaikainen fyysinen kohtaaminen, oppilaan ilmeet, eleet ja läsnäolo. Kukaan meistä ei ollut kokenut tällaista aikaisemmin aikakaan tässä mitassa. Näytitte myös oppilaillemme, miten tärkeitä ovat sopeutumistaito ja kyky muuntautumiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Kiitän teitä kaikesta sydämestäni tämän lukuvuoden työstä.

Hyvät seitsemäsluokkalaiset, toivon, että muistatte ensimmäisestä yläasteen vuodestanne muutakin kuin koronan. Toivon, että muistatte luokkakaverit, opettajat ja koulun hengen. Kun tulitte takaisin etäopetusjaksolta, hämmästyimme, miten paljon olette aikuistuneet. Näytätte jo ihan kasiluokkalaisilta.

Hyvät kahdeksasluokkalaiset, olette pian koulun vanhimpia ja viisaimpia. Teistä nuoremmat oppilaat ottavat esimerkkiä, ja olen varma, että olette siinä asiassa luottamuksen arvoisia.

Hyvät yhdeksäsluokkalaiset, te olette tämän kevään sankareita, jokainen teistä. Olette käyneet peruskoulua yhdeksän vuotta. Se on siis 81 kuukautta, 1710 päivää ja oppitunteina noin 10 260 tuntia. Huomenna saatte kauan odotetun päättötodistuksen, pääsylippunne uuteen elämänvaiheeseen. Jokaisella päättötodistuksella on oma historiansa, ja erityisesti tänä keväänä se on kertomus sinnikkyydestä, sopeutumisesta, työstä, toivosta ja unelmista. Kevään paineet ovat ohi, ja on juhlan aika.

Me luovumme teistä haikeina, mutta hyvin ylpeinä. Ette ehkä itsekään täysin muista sitä ihmistä, joka aloitti Meilahden yläasteella 10.8.2017. Jatkakaa nyt matkaanne pelotta, olkaa rohkeita ja uskaltakaa kokeilla, luottaa itseenne ja siihen, että elämä kantaa. Auttakaa niitä, jotka tukea tarvitsevat, pysykää hyvissä väleissä ihmisten kanssa ja muistakaa samalla pitää huolta itsestänne. Olkaa rehellisiä ja reiluja itseänne ja muita kohtaan. Olkaa lempeitä itsellenne ja muille. Ennen kaikkea huomatkaa maailma ja ihmiset ympärillänne. Ottakaa Meilahden yläasteelta mukaan ystävyys, yhteisöllisyys ja rakkaus. Hyvät yhdeksäsluokkalaiset, olette ikuisia meikkulaisia!

Lukuvuoden työ on päätöksessä. Kiitän opettajiamme, kiitän oppilashuoltoamme, jota ilman emme pärjäisi päivääkään. Kiitän koulun henkilökuntaa tämän lukuvuoden työstä. Lämmin kiitokseni kodeille ja huoltajille arvokkaasta tuesta. Kiitän yhteistyökumppaneitamme tuesta ja yhteistyöstä. Kaikkein eniten kiitän oppilaitamme – ilman teitä ei olisi meitä, te olette koko koulutyön sielu.

Toivotan kaikille hyvää kesää ja rentouttavaa loma-aikaa! Voikaa hyvin!

Ulla Rönkä, rehtori

Yhdeksäsluokkalaisten kevätjuhlapuhe

Hyvät yhdeksäsluokkalaiset, muut oppilaat, opettajat, rehtori ja koulun henkilökunta.

Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen ja antanut meille jokaiselle aihetta pohtia tulevaa. Nyt on kuitenkin meidän yhdeksäsluokkalaisten aika perinteiseen tapaan katsoa taaksepäin yläasteen aikaista koulutietämme, kaikkea tapahtunutta muistellen.

Pienempinä ohitimme yläasteen aina täyttä juoksua. Se näytti silmissämme niin kovin kaukaiselta ja uhkaavalta. Hetkessä olimmekin jo kolkuttelemassa yläasteen etuoveen soveltuvuuskokeen ilmoittautumislomakkeet tärisevissä käsissämme.

Aluksi kaikki oli kauhistuttavaa. Suuret ysiluokkalaiset katsoivat vinoon ja koulu oli valtava sokkelo A- ja B-puolineen, lukuisine käytävineen ja luokkineen. Pian saimme kuitenkin tavata luokkakaverimme ja luokanohjaajamme – tämän myötä koulu alkoi tuntua vähemmän pelottavalta. Kertoessamme nimiemme alkukirjaimilla alkavia lempiasioitamme uusille tuttavuuksille, saimme ensimmäisen kosketuksen koulumme yhteisölliseen ilmapiiriin.

Aika kului kuin siivillä. Opintojen lomassa koulupäiviä värittivät onnistumiset, hillittömät naurunremakat ja ne hetket, joiden aikana tuntui kuin kaikki toivo olisi menetetty. Mitä ikinä sydämellämme olikaan, saimme aina kääntyä luokanohjaajan, rehtorin ja opettajien puoleen.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme me jo omaksumassa asemaamme esimerkillisinä yhdeksäsluokkalaisina, joskin myös katsomassa uusia tulijoita vinoon, kuten asian kuuluu olla.

Näiden kolmen vuoden aikana olemme tavanneet ihmisiä eri taustoista ja oppineet toimimaan yhdessä ryhmänä. Samalla olemme oppineet uutta itsestämme sekä saaneet kasvaa turvallisessa ympäristössä vahvoiksi, empaattisiksi ja itsenäisiksi nuoriksi. Unohtamatta tietenkään valtavaa tiedon virtaa, jota pitkin olemme kulkeneet osaavien opettajien ohjaamina.

Tämän kevään aikana olemme kokeneet menetyksiä, epätoivoa ja turhautumista. Meidän luokkamme joutui jättämään Lontoon leirikoulun väliin, mikä aiheutti pettymyksen tunteita keskuudessamme. Näinkin epäonninen käänne antoi meille kuitenkin tilaisuuden oppia. Ja mikä olisikaan sen tärkeämpää, kuin oppiminen elämää varten; näinhän koulumme mottokin sanoo.

Kiitämme kaikkia opettajia ja oppilaita, Ulla-rehtoriamme, keittäjiä, siivoojia, kouluisäntää ja koulun muuta henkilökuntaa – kaikki te olette tehneet näistä vuosista ikimuistoisia. Suuret kiitokset myös nykyisille ja tuleville luokanohjaajille – erityisesti rakkaalle Maritalle -, sillä me jos ketkä tiedämme, mitä hommanne vaatii.

Tsemppiä tuleviin haasteisiin, ja oikein ihanaa kesää kaikille!

Mimmi-Maija Karhu ja Hilkka Räikkönen, 9B

Vanhempainyhdistyksen vuosi

Vanhempainyhdistyksen toiminta alkoi normaalisti syksyllä 2019. Lukuvuosi aloitettiin vuosikokouksella, jossa valittiin yhdistykselle uusi hallitus. Lokakuussa tehostettiin jäsenmaksukampanjaa jakamalla sähköinen yhdistyksen tiedote koteihin.

Helmikuussa vanhempainyhdistys osallistui ystävänpäivän viettoon (14.2.) lahjoittamalla perinteisesti palkinnoksi leffalippuja ja lohdutusvoitoiksi suklaamakeisia, jotka arvottiin ahkerien halaajien kesken.

Maaliskuussa (23.3.) oli koululla luvassa esitys: vanhempainyhdistys oli kutsunut koulun entisen oppilaan, tubettaja Roni Bäckin puhumaan vanhemmille ja oppilaille somen käytöstä, ja hän oli vastannut kutsuun myöntävästi. Tilaisuus jouduttiin kuitenkin perumaan, koska koulut suljettiin 18.3.

Kevätjuhlissa vanhempainyhdistys jakoi stipendejä positiivisesta suhtautumisesta koulutyöhön.

Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana on toiminut Ilkka Kallunki ja rahastonhoitajana Maija Kamenskiy, opettajajäseninä Sirpa Nurmi ja Terhi Riikonen.

Yhdistys kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa hyvää kesää.

Voimakuvio

Tehtävä on loppukevään lähiopetusjakson taito- ja taideainetehtävä, jossa on yhdistetty ympäristötaidetta sekä äänimaiseman luomista. Ääni ja voimakuvio luovat yhdessä kokonaisuuden.


Tavoitteena oli rakentaa maasta löytyvistä luonnon materiaaleista oma voimakuvio sekä luoda sille äänimaisema. Oppilaiden tuli miettiä mistä he saavat itselleen voimaa ja mille/kenelle he omistavat oman voimateoksen.
Henrik ja Paavo (7F) loivat oman voimakuvion maalle ja kiville. Aini ja Xinmei (7F) loivat oman voimakuvion metsälle ja luonnolle.

Metsävisa

Osa koulumme 8- ja 9-luokan oppilaista osallistui helmikuussa Metsävisaan. Se on valtakunnallinen yläkoululaisille suunnattu metsätietokilpailu. Metsävisan tehtävät käsittelevät metsäbiologiaa, metsätaloutta, metsäteollisuutta ja ympäristöasioita.

Tänä vuonna koulun paras metsävisailija on Ida Haataja 9A. Hänet palkittiin kuksalla, koivun pahkasta tehdyllä puukupilla.

Ida oli 50 parhaan koulutason metsävisailijan joukossa. Hän pääsi finaaliin yli 21 000 oppilaan joukosta. Tavallisesti voitto ratkotaan maastokilpailussa. Tänä vuonna jouduttiin järjestämään etäfinaali. Kilpailu oli 20.5.20. Kilpailu käytiin suorassa verkkolähetyksessä. Finalistit vastasivat kilpailukysymyksiin mobiilisovelluksella. He vastasivat 40 metsäaiheiseen kysymykseen. Oli lajintuntemusta, kysymyksiä puun käytöstä ja metsän monimuotoisuudesta.

Viidelletoista nuorelle arvottiin kesätyöpaikka. Arpaonni suosi Idaa. Idalla on kesätyöpaikka Suomen metsäyhdistyksessä. Onnea Idalle! Jokainen finaaliin osallistunut oppilas sai rahapalkinnon, diplomin ja Metsien Suomen Billebeino-paidan.

Oma Stadi -äänestys

Koko koulu osallistui syksyllä 2019 Oma Stadi eli Helsingin osallistava budjetointi -äänestykseen maantiedon tunneilla. Koulun viereistä puistoa koskeva esitys Valpurinpuisto aktiivinen ja yhteisöllinen keidas Meilahdessa sai valtavasti ääniä ja pääsi jatkosuunnitteluun.

Toukokuussa yläasteen opilaskunnan hallitus pääsi osallistumaan Valpurinpuistoon tulevien kiipeilytelineiden valintaan. Suunnitelmaan lisättiin puistossa sijaitsevien ilmastointirakenteiden maalaus, jonka yläasteen kuvisluokat näillä näkymin suunnittelevat ja toteuttavat syksyllä -20.

Sanna Pakkanen

Luontoseurantaa toukokuun lähiopetusviikoilla

Olimme 7A:n kanssa tekemässä luonnon kevätseurantaa Pikku-Huopalahden puistoalueella, kun törmäsimme Helsingin yliopiston tutkijaryhmään, joka tutki rytikerttusen vaellusta Afrikasta Suomeen . Tutkijaryhmä selvitti meille tilannetta ja yritti löytää vihjeitä, miksi rytikerttuset vaeltavat tänne Suomeen asti. Ne voisivat hyvinkin jäädä muualle Eurooppaan vaellusmatkallaan.

Rytikerttusten pyynti tapahtui verkolla ja rytikerttuset houkuteltiin esiin kilpailevan yksilön äänillä. Rytikerttunen on saanut nimensä ruovikoista, ”rydistä”.

Käsitöiden kevät

Käsitöiden kevät mullistui etäopetuksen mukana, ja pajatyöskentely vaihtui kotimaisemiin. Käsitöissä työstettiin muuan muassa 3D-työnä kahvimittoja ja kurssin aikana tehtyjen töiden jäljitelmiä, joihin tehtiin yksityiskohtia ja parannuksia. 

Sisätyöskentelyn vastapainoksi käsitöissä käytiin läpi polkupyörän keväthuolto ja tieliikennelain uusimpia säännöksiä liittyen valaistukseen. Huoltoprojektin seuraaminen tapahtui oppimisportfolion kautta.

Muita kivoja tehtäviä olivat myös haaveiden asunnon suunnitteleminen pohjapiirrustuksen avulla ja oman sisäisen pönttölinnun etsintä. Tästä pönttölinnun etsinnästä voidaan mahdollisuuksien mukaan toteuttaa ensi vuoden keväänä lähiympäristön eläinten olojen parantamiseen liittyvä projekti.

Tästä vuodesta päällimmäiseksi jäivät mieleen valinnaisen oppiaineen puukkoprojektit  ja tämä erikoinen kevät koulutyön muutoksineen.

Moni tosiaan saattoi pohtia, miten käsitöitä opetetaan etäopiskeluna. Alla esimerkkejä Eilan etäkäsitöistä.

Perehdyimme dokumenttisarjaan Verta, hikeä ja t-paitoja, jossa neljä suomalaista muodin kanssa työkseen kosketuksessa olevaa nuorta vaikuttajaa matkusti vaateteollisuuden alkulähteille Aasiaan, Myanmariin, selvittämään, mikä on pikamuodin todellinen hinta.

Kansainvälistä vaatteen vallankumouksen päivää vietettiin 24.4., ja kampanjaan liittyen oppilaat kuvasivat  rakkaan vaatteensa, tutkivat tuotelapusta valmistusmaata, materiaaleja ja hoito-ohjeita ja pohtivat, miten vastustaisivat kertakäyttömuotia.

Oppilaiden pohdinnat olivat hyvin kypsiä, ja opettaja nautti rakkaiden vaatteiden kuvien virrasta ja jopa tiktok-videoista.

Valkoisena loistavat lenkkarit ovat kevään merkki, joten harjoittelimme, miten lenkkarit saa käytön jälkeen taas puhtaiksi. Lenkkareita ei kannata ensimmäiseksi laittaa pesukoneeseen, ettei konepesu irrota liimaa pohjan ja päällysosan välistä.

Liputuspäivinä pohdimme, miten Suomen lippu tulee pestä, kuivattaa, silittää ja hävittää oikeaoppisesti.

Tekstiiliopettajaliiton ja Marttaliiton ohjeilla opettelimme uusia kansalaistaitoja ja oppilaat ompelivat koneella tai käsin kasvomaskeja. Sai valita myös kasvomaskin suunnittelun kotoa löytyvälle paperille. Ihastelin oppilaiden antautumista ja hienoja maskeja ja suunnitelmia.

Oppilaat selvittivät myös, mitä tarkoittaa konmaritus, ja ottivat kuvia vaatekaapistaan ennen ja jälkeen konmarituksen. Koditkin varmasti tykkäsivät.

Tutustuimme tekstiili- ja muotialan opiskelumahdollisuuksiin ja urapolkuihin ammattiesittelyvideoiden avulla.

Tutustuin moniin oppilaisiin uudella tavalla, ja heistä löytyi uusia vahvuuksia. Yleisesti etäopetusjakso jää mieleeni ahkerista opiskelijoista ja piristävistä yhteydenpitoviesteistämme.

Ilari Peura ja Eila Sannikka

Etäilmaisutaitoa

Etäopiskeluun siirtyminen keskeytti yhdeksäsluokkalaisten valinnaisen ilmaisuryhmän lyhytelokuvien kuvaamisen, ja kahdeksasluokkalaisten ilmaisijoiden kevätesityksen valmistelukin loppui lyhyeen. Siirryimme Googlen Meettiin.

Kevät sujui rattoisasti ääni-ilmaisun parissa: sekä kahdeksas- että yhdeksäsluokkalaiset videoivat omia monologejaan ja dubbasivat TV-ohjelmia. Kahdeksasluokkalaisten kannassa ehdimme myös aloittaa Liisa ihmemaassa -näytelmän esittämisen kuunnelmana. Kuunnelma jäi kuitenkin äänittämättä, kun pääsimme vielä palaamaan pariksi viikoksi koululle lähiopetukseen.

Tanja Linden

Distansskola

 Distansskolan började så plötsligt att jag inte ens förstod det riktigt i början. Fast jag visste att coronaviruset också hade spridit sig i Finland, kunde jag inte ens tänka mig att det skulle vara så allvarligt att skolorna måste stängas. 

För mig har distansskolan varit ganska jobbit eftersom det har varit svårt att göra läxorna i tid. Jag var med på lektionerna men jag lämnade ganska mycket läxor för kvällarna eller för nästa dag. Plötsligt märkte jag att jag hade väldigt mycket att göra och ibland kände jag mig frustrerad. Jag gjorde ändå alltid mina läxor i tid men ibland i sista minuterna.  

Det som jag tyckte mycket om var att jag kunde sova lite längre på morgnarna och det var roligt att äta frukost i lugn och ro. Jag kunde också motionera och vara mera ute på dagarna. 

Jag tycker att lärarna hade planerat lektionerna fint. Vår huvudsakliga plattform var Google Classroom dit alla uppgifterna laddades. Det var lätt och praktiskt att göra uppgifterna där. I vissa ämnen hade vi meet- eller teams-träffar. Nästan alla prov gjorde vi på Google Forms. 

Jag blev van vid att arbeta på distans och allt fungerade ganska bra. För mig är det ändå mycket lättare att arbeta i klassrummet och jag var jättelycklig att komma tillbaka till skolan. 

Elias Laiho 9E