Yhdeksäsluokkalaisten kevätjuhlapuhe

Hyvät yhdeksäsluokkalaiset, muut oppilaat, opettajat, rehtori ja koulun henkilökunta.

Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen ja antanut meille jokaiselle aihetta pohtia tulevaa. Nyt on kuitenkin meidän yhdeksäsluokkalaisten aika perinteiseen tapaan katsoa taaksepäin yläasteen aikaista koulutietämme, kaikkea tapahtunutta muistellen.

Pienempinä ohitimme yläasteen aina täyttä juoksua. Se näytti silmissämme niin kovin kaukaiselta ja uhkaavalta. Hetkessä olimmekin jo kolkuttelemassa yläasteen etuoveen soveltuvuuskokeen ilmoittautumislomakkeet tärisevissä käsissämme.

Aluksi kaikki oli kauhistuttavaa. Suuret ysiluokkalaiset katsoivat vinoon ja koulu oli valtava sokkelo A- ja B-puolineen, lukuisine käytävineen ja luokkineen. Pian saimme kuitenkin tavata luokkakaverimme ja luokanohjaajamme – tämän myötä koulu alkoi tuntua vähemmän pelottavalta. Kertoessamme nimiemme alkukirjaimilla alkavia lempiasioitamme uusille tuttavuuksille, saimme ensimmäisen kosketuksen koulumme yhteisölliseen ilmapiiriin.

Aika kului kuin siivillä. Opintojen lomassa koulupäiviä värittivät onnistumiset, hillittömät naurunremakat ja ne hetket, joiden aikana tuntui kuin kaikki toivo olisi menetetty. Mitä ikinä sydämellämme olikaan, saimme aina kääntyä luokanohjaajan, rehtorin ja opettajien puoleen.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme me jo omaksumassa asemaamme esimerkillisinä yhdeksäsluokkalaisina, joskin myös katsomassa uusia tulijoita vinoon, kuten asian kuuluu olla.

Näiden kolmen vuoden aikana olemme tavanneet ihmisiä eri taustoista ja oppineet toimimaan yhdessä ryhmänä. Samalla olemme oppineet uutta itsestämme sekä saaneet kasvaa turvallisessa ympäristössä vahvoiksi, empaattisiksi ja itsenäisiksi nuoriksi. Unohtamatta tietenkään valtavaa tiedon virtaa, jota pitkin olemme kulkeneet osaavien opettajien ohjaamina.

Tämän kevään aikana olemme kokeneet menetyksiä, epätoivoa ja turhautumista. Meidän luokkamme joutui jättämään Lontoon leirikoulun väliin, mikä aiheutti pettymyksen tunteita keskuudessamme. Näinkin epäonninen käänne antoi meille kuitenkin tilaisuuden oppia. Ja mikä olisikaan sen tärkeämpää, kuin oppiminen elämää varten; näinhän koulumme mottokin sanoo.

Kiitämme kaikkia opettajia ja oppilaita, Ulla-rehtoriamme, keittäjiä, siivoojia, kouluisäntää ja koulun muuta henkilökuntaa – kaikki te olette tehneet näistä vuosista ikimuistoisia. Suuret kiitokset myös nykyisille ja tuleville luokanohjaajille – erityisesti rakkaalle Maritalle -, sillä me jos ketkä tiedämme, mitä hommanne vaatii.

Tsemppiä tuleviin haasteisiin, ja oikein ihanaa kesää kaikille!

Mimmi-Maija Karhu ja Hilkka Räikkönen, 9B